Olen hieman yli kolmekymppinen nainen Turusta. Perheeseen kuuluu tällä hetkellä mies, 11v poika, ranskis Max ja bullmastiffi Aida. Tulihan tuossa pyörähdettyä kymmenisen vuotta Tampereen seudullakin, mutta saaristolaisveri veti voiton ja tulin takaisin rannikolle :)
Olen aina rakastanut eläimiä, etenkin koiria. Perheessä meillä oli ajokoira ja myöhemmin saksanpaimenkoira.
Tottuneena eläimien läsnäoloon, tuli sitten vuonna 2007 hankittua ensimmäinen oma koira Dura, joka oli saksanpaimenkoirauros. Valitettavasti Dura oli niin sairas, että lähti paremmille lenkkimaastoille vain 8kk iässä.
En tainnut olla kuin kaksi viikkoa ilman koiraa, kun sain ranskanbulldoggi Mörön kotiin. Tämä hassu jästipää oli aivan uskomattoman ihana ja niin ylikiltti. Mörön ollessa 1,5vuotias luoksemme muutti fawn ranskanbulldoggi Max (syksy 2009). Maxia voisi kuvailla sanoilla Lonely Ranger. Välillä tahtoo tulla syliin, mutta suurimmaksi osaksi on omissa oloissaan. Poikien yhteiselo sujui pääosin todella hienosti. Mörölle alkoi tulemaan selkäkipuja (nikamien epämuodostumien vuoksi), niin poikien yhteiselo alkoi saamaan rakoja.
Mörkö eli vajaa 5 vuotiaaksi, jolloin selkäkivut, sekä alituinen kutina ja pattien esiintulo pakotti minun miettimään koiran omaa hyvinvointia. Ja Mörkö pääsi haistelemaan narttujen hajuja pilvenreunalle (kevät 2012).
Maxin ollessa 4,5vuotias (syksy 2013) meille muutti bullmastiffinarttu Aida. Aika näyttää minkälainen tapaus Aidasta kuoriutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti