Kaverilta sain nojatuolin halvalla, tosin en ymmärrä miten se mahtuu tänne. Heh. Mutta Max sai siitä itselleen lepopaikan!
2012/03/29
Uusi sohvatuoli
Kaverilta sain nojatuolin halvalla, tosin en ymmärrä miten se mahtuu tänne. Heh. Mutta Max sai siitä itselleen lepopaikan!
2012/03/28
2012/03/27
2. koiran pohdintaa
Tiedän, että tämä aihe on hyvin monella foorumilla jo puitu :)
Kuitenkin - toisen koiran kaipuu on aivan valtava! Tiedän faktat. 1) yksi koira on maailman helpoin hoidettava! 2) 1koiran saa AINA hoitoon 3) 1koira maksaa vähemmän kuluissa 4) matkustaminen on HELPOMPAA. Jne.
Kuitenkin, olen pitänyt yllä ajatusta saksanpaimenkoirasta. Ehkä joskus vielä sellainen on, mutta se ei tule olemaan seuraava koirani. Senkin vuoksi, että en ole löytänyt tarpeeksi hyvää kasvattajaa omille lähtökohdilleni. MUTTA olen löytänyt jo rodun. Ja kasvattajakin on melkein löytynyt. Ainakin alustavien tutkimusten mukaan, kyseessä ei ole pentutehtailija. Pentueita on 1/vuosi ja koirien lonkat yms näyttää olevan jokaisella pentueella kunnossa. Sekä mitään sairauksia ei näytä olevan ilmassa. Mietin paljastanko rotua tässä, mutta kai sen voi kertoa :) Kyseessä siis olisi bullmastiffi ja narttu. Eli ajattelin siirtyä hieman kokoa isompaan ruttunaamaan.
Se miksi päädyin kyseiseen rotuun on ollut jo pitkän pohdinnan alla. Minut hyvin tuntevat ja blogia taaksepäin kelaavat, tietävät että elämääni kuului jossain kohtiin bullmastiffi uros. Aivan ihana koira! Ja entisillä työkavereillani ja yhdellä ystävälläni on myös kyseistä rotua. Enkä ole kuullut kuin pelkkää hyvää koirasta! Olen tutustunut koiran koulutukseen ja luonteeseen aika hyvin. Ja omakohtaisia kokemuksia on ulkoiluista, puistoiluista sekä koulutuksesta rodun suhteen. Ei siis koira tulisi mitenkään kovin puskista. Niin kuin ranskanbulldoggi tuli alunperin ;)
Itse koirassa tahdon olevan itsepäisyyttä, omaa tahtoa ja luonnetta. Sellainen lapanen ei sovi mun tyyliini millään. Toki en pelkää haasteita ja haastetta itselleni siinä olisi ja opettelua uudelleen koulutusmetodeita.
Kuitenkin siis tämän toisen koiran aika ei ole vielä. Ehkä 2vuoden päästä. Ehkä. Tiedän että olen nyt hyvin matkakuumeinen, joten en voi ottaa koiraa vielä kun mieleni tekee lähteä ulkomaille joka ikinen vapaapäivä ;) Joten heti kun on maailmaa nähty niin otan toisen koira. Siihen voi tietenkin mennä pidempikin aika :) Toivottavasti hoitopaikat pysyvät koirilla, vaikka toiseksi koiraksi tulisikin isompi kaveri ;)
Kuitenkin - toisen koiran kaipuu on aivan valtava! Tiedän faktat. 1) yksi koira on maailman helpoin hoidettava! 2) 1koiran saa AINA hoitoon 3) 1koira maksaa vähemmän kuluissa 4) matkustaminen on HELPOMPAA. Jne.
Kuitenkin, olen pitänyt yllä ajatusta saksanpaimenkoirasta. Ehkä joskus vielä sellainen on, mutta se ei tule olemaan seuraava koirani. Senkin vuoksi, että en ole löytänyt tarpeeksi hyvää kasvattajaa omille lähtökohdilleni. MUTTA olen löytänyt jo rodun. Ja kasvattajakin on melkein löytynyt. Ainakin alustavien tutkimusten mukaan, kyseessä ei ole pentutehtailija. Pentueita on 1/vuosi ja koirien lonkat yms näyttää olevan jokaisella pentueella kunnossa. Sekä mitään sairauksia ei näytä olevan ilmassa. Mietin paljastanko rotua tässä, mutta kai sen voi kertoa :) Kyseessä siis olisi bullmastiffi ja narttu. Eli ajattelin siirtyä hieman kokoa isompaan ruttunaamaan.
Se miksi päädyin kyseiseen rotuun on ollut jo pitkän pohdinnan alla. Minut hyvin tuntevat ja blogia taaksepäin kelaavat, tietävät että elämääni kuului jossain kohtiin bullmastiffi uros. Aivan ihana koira! Ja entisillä työkavereillani ja yhdellä ystävälläni on myös kyseistä rotua. Enkä ole kuullut kuin pelkkää hyvää koirasta! Olen tutustunut koiran koulutukseen ja luonteeseen aika hyvin. Ja omakohtaisia kokemuksia on ulkoiluista, puistoiluista sekä koulutuksesta rodun suhteen. Ei siis koira tulisi mitenkään kovin puskista. Niin kuin ranskanbulldoggi tuli alunperin ;)
Itse koirassa tahdon olevan itsepäisyyttä, omaa tahtoa ja luonnetta. Sellainen lapanen ei sovi mun tyyliini millään. Toki en pelkää haasteita ja haastetta itselleni siinä olisi ja opettelua uudelleen koulutusmetodeita.
Kuitenkin siis tämän toisen koiran aika ei ole vielä. Ehkä 2vuoden päästä. Ehkä. Tiedän että olen nyt hyvin matkakuumeinen, joten en voi ottaa koiraa vielä kun mieleni tekee lähteä ulkomaille joka ikinen vapaapäivä ;) Joten heti kun on maailmaa nähty niin otan toisen koira. Siihen voi tietenkin mennä pidempikin aika :) Toivottavasti hoitopaikat pysyvät koirilla, vaikka toiseksi koiraksi tulisikin isompi kaveri ;)
2012/03/26
Uusi viikko
ja uudet kujeet!
Viikonloppu mennyt Maxin osalta nukkuessa ja lepäillessä. Emännällä alkaa nyt vapaat, joten koirakin saa vähän enemmän äksöniä elämäänsä.
Viikonloppu mennyt Maxin osalta nukkuessa ja lepäillessä. Emännällä alkaa nyt vapaat, joten koirakin saa vähän enemmän äksöniä elämäänsä.
Ihanaa viikkoa kaikille! Toivottaa mussukoira Mas
2012/03/22
2012/03/20
2012/03/17
Koirakävelyä part. III
Kokeiltiin tuossa iltalenkillä, kun oli tunti aikaa laahustaa pihalla, koirakävelyä uudelleen. Oltiin siis menty kauemmas kotoa, joten ei ollut näitä tuttuja hajuja tässä ympäristössä.
Max vei mun kaksi kertaa yhteen rakennustyömaalle. En tiedä miksi. Koirakin näytti olevan vähän hämillään, että mihin voi mennä. Kaksi kertaa käytiin oman talon nurkalla, mutta Max ei tahtonut sisälle, vaan jatkoi lenkkiään. Isot risteykset rocks ihan selkeästi. Niissä kun on paljon liikennettä. Tuijoteltiin isoimmissa risteyksissä muutamia minuutteja, kunnes omistajan kärsivällisyys alkoi loppumaan odottelusta. Kun kolmatta kertaa ohitettiin yksi parturi-kampaamoliike, niin päätin kyllä että nyt saa koirakävelyt loppua. Heh.
Mutta useaan otteeseen Max pysähtyi ja tuli jalan taakse seisomaan, ja odotti minne minä vien. On se mammanmussu niin rassukka, ettei oikein tienny mihin sitä pitäis lähteä. Mutta nyt on kyllä väsynyt koirakin! Pesun, sekä perus sekoamiskohtausten jälkeen parkkeerasi itsensä tuohon sohvankulmalle, ja on siinä nyt nukkunut 20min. Joten taitaa poika nukkua ihan hyvin ensiyön yksinään täällä, kun olen töissä!
Aurinkoista ja hyvin keväisen vihreää viikonloppua Murut!
Max vei mun kaksi kertaa yhteen rakennustyömaalle. En tiedä miksi. Koirakin näytti olevan vähän hämillään, että mihin voi mennä. Kaksi kertaa käytiin oman talon nurkalla, mutta Max ei tahtonut sisälle, vaan jatkoi lenkkiään. Isot risteykset rocks ihan selkeästi. Niissä kun on paljon liikennettä. Tuijoteltiin isoimmissa risteyksissä muutamia minuutteja, kunnes omistajan kärsivällisyys alkoi loppumaan odottelusta. Kun kolmatta kertaa ohitettiin yksi parturi-kampaamoliike, niin päätin kyllä että nyt saa koirakävelyt loppua. Heh.
Mutta useaan otteeseen Max pysähtyi ja tuli jalan taakse seisomaan, ja odotti minne minä vien. On se mammanmussu niin rassukka, ettei oikein tienny mihin sitä pitäis lähteä. Mutta nyt on kyllä väsynyt koirakin! Pesun, sekä perus sekoamiskohtausten jälkeen parkkeerasi itsensä tuohon sohvankulmalle, ja on siinä nyt nukkunut 20min. Joten taitaa poika nukkua ihan hyvin ensiyön yksinään täällä, kun olen töissä!
Aurinkoista ja hyvin keväisen vihreää viikonloppua Murut!
Massuto
Koirakävely II
Kokeiltiin Maxin kanssa koirakävelyä muutama ilta sitten. Hohoijaa! Oli ehkä maailman tylsin 15min, ei ehkä Maxista kylläkään.
Eli siis kertauksena: koirakävely on lenkkeily koiran kanssa niin, että koira päättää suunnan ja vauhdin. Omistajalla olisi syytä olla hyvät kengät jalassa, kun vauhti voi äityä myös kovaksi. Tämän pitäisi väsyttää koiraa sekä antaa hieman koiran käyttää omaa päätään ulkona, eikä vain sokeasti seurata omistajaa.
No meillä kuitenkin, tämä koirakävely, kulminoitui 10metrin päähän ulko-ovesta. Johon Max teki pissat, liikkui metrin ja jäi siihen seisomaan. Hirrrrrrveeeen kiinnostavia AUTOJA, PYÖRIÄ ja IHMISIÄ kulki ohitse lähes kokoajan. Niin eihän sitä voinut mihinkään siitä lähteä. Kerran Max jopa lähti reippaammin liikkeelle, mutta pysähtyi 2 metrin päähän taas tuijottamaan niitä liikkuvia autoja. Huh. Voin sanoa, että kylmässä tuulessa ei ole mukavaa 15min seistä paikallaan. Ja ei, Max ei kertaakaan katsonut minua, ja kysynyt mihin mennään tai mitä tehdään. Vaan hän tyytyväisenä katseli kaikkea näkemäänsä paikaltaan.
Uskon, että meidän koirakävelyt on tältä osin nyt nähty. Ehkä seuraavan kerran kokeillaan tätä jossain muualla, kuin tuossa kotipihassa.
Eli siis kertauksena: koirakävely on lenkkeily koiran kanssa niin, että koira päättää suunnan ja vauhdin. Omistajalla olisi syytä olla hyvät kengät jalassa, kun vauhti voi äityä myös kovaksi. Tämän pitäisi väsyttää koiraa sekä antaa hieman koiran käyttää omaa päätään ulkona, eikä vain sokeasti seurata omistajaa.
Toki pienenä kritiikkinä itse tähän sanoisin, että ulkona koira on aina toteltava tietenkin omistajaa. Vapaana olot ovat sitten asia erikseen, kun koira saa "vapaa-käskyn".Kuitenkin, tätä kannattaa kokeilla kun on vanha koira, joka ei välttämättä jaksa tehdä niitä "aina-ollaan-kierretty-7km-lenkki". Antaa uutta näkökulmaa myös omistajalleen koiran tämänhetkisestä voinnista. Ja opit uutta nuoremmastakin koirastasi, mikä kiinnostaa ja minkälaisella vauhdilla tykkää kulkea.
No meillä kuitenkin, tämä koirakävely, kulminoitui 10metrin päähän ulko-ovesta. Johon Max teki pissat, liikkui metrin ja jäi siihen seisomaan. Hirrrrrrveeeen kiinnostavia AUTOJA, PYÖRIÄ ja IHMISIÄ kulki ohitse lähes kokoajan. Niin eihän sitä voinut mihinkään siitä lähteä. Kerran Max jopa lähti reippaammin liikkeelle, mutta pysähtyi 2 metrin päähän taas tuijottamaan niitä liikkuvia autoja. Huh. Voin sanoa, että kylmässä tuulessa ei ole mukavaa 15min seistä paikallaan. Ja ei, Max ei kertaakaan katsonut minua, ja kysynyt mihin mennään tai mitä tehdään. Vaan hän tyytyväisenä katseli kaikkea näkemäänsä paikaltaan.
Uskon, että meidän koirakävelyt on tältä osin nyt nähty. Ehkä seuraavan kerran kokeillaan tätä jossain muualla, kuin tuossa kotipihassa.
2012/03/16
Korvanlämmittimet
Ehkä maailman turhin koiratarvike -> ETSY.COM
Voitte itse tehdä päätelmänne asian suhteen. Ihan nättejä tosin!
Joten pitihän sitä Maxille kokeilla tuollaista!
Tosiaan tämä on prototyyppi I irokeesilla. Ohjetta ei ole missään, joten piti päästä soveltaa - ja tästähän tuli ihan liian iso!
Voitte itse tehdä päätelmänne asian suhteen. Ihan nättejä tosin!
Joten pitihän sitä Maxille kokeilla tuollaista!
Tosiaan tämä on prototyyppi I irokeesilla. Ohjetta ei ole missään, joten piti päästä soveltaa - ja tästähän tuli ihan liian iso!
2012/03/13
Koirakävely?
Kuulin tässä sellaisesta jutusta kuin koirakävely. Kyse siis siitä, että koira saa päättää mihin mennään ja millä vauhdilla. Uusimmassa koiramme-lehdessä oli juttua. Tämä etenkin siinä kohtaa kun koira vanhenee ja ei ehkä jaksa enää tehdä samanlaisia lenkkejä kuin aikasemmin. Mutta myös nuoremmille koirille soveltuva, jolloin koira saa tehdä päätöksiä, joka myös väsyttää koiraa enemmän.
Itse hieman epäilevästi olen koko homman suhteen. Mutta ajattelin kuitenkin kokeilla, miten tämä meillä Maxin kanssa toimii.
Max kulkee niin hienosti vierellä, joten en tiedä miten onnistuu *hymy*
Eilen käytiin koirapuistossa pitkästä aikaa. Max sai uuden ystävän, Patricion siellä. Tehtiin muutenkin sellainen 1,5 tunnin lenkki samalla. Sekä emäntä että koira olivat väsyneitä.
Max odotti myös kaupan edessä tosi nätisti, istui samassa kohtaa ja vasta mun vapauttavasta käskystä liikkui. Mahtavaa. En tosin kauhean usein koiraa jättäisi kaupan eteen ;)
Kohta iltalenkille, katsotaan minne päädytään :)
Itse hieman epäilevästi olen koko homman suhteen. Mutta ajattelin kuitenkin kokeilla, miten tämä meillä Maxin kanssa toimii.
Max kulkee niin hienosti vierellä, joten en tiedä miten onnistuu *hymy*
Eilen käytiin koirapuistossa pitkästä aikaa. Max sai uuden ystävän, Patricion siellä. Tehtiin muutenkin sellainen 1,5 tunnin lenkki samalla. Sekä emäntä että koira olivat väsyneitä.
Max odotti myös kaupan edessä tosi nätisti, istui samassa kohtaa ja vasta mun vapauttavasta käskystä liikkui. Mahtavaa. En tosin kauhean usein koiraa jättäisi kaupan eteen ;)
Kohta iltalenkille, katsotaan minne päädytään :)
2012/03/09
Puhdas
Täälläpä on tänä iltana puhdas koira! On hyvin raivostuttavaa tehdä ulkona lenkkiä näin kevään kynnyksellä, kun tuota kuravettä on joka paikassa. Sama juttu oli tietenkin syksyllä. Onneksi Maz on sen verran fiksu, että suurimmaksi osaksi kävelee jään tai lumen päällä. Mutta silti - sisälle tullessa näkyy kurasia tassunjälkiä joka puolella!
Tehtiin tänä iltana reipas reilun tunnin lenkki tuonne kaupunkiin päin. Maz ihastutti vastaantulijoita tottelevaisuudella. Pysähtyi odottamaan käskystä ja nätisti katseli koska valot vaihtuvat vihreiksi meille (tosin ei varmaan ymmärtänyt miksi pysähdyttiin oikeasti joka risteykseen;)
Tänään possu oli kuitenkin tehnyt hieman pahojaankin. Oli nimittäin syönyt mun bambupuikot! Tosin emännän vika, kun oli jättänyt ne niin hollille olohuoneen pöydän alatasolle *krhm* eipä siitä voinut oikeen suuttua toiselle. Ja aamulla emäntä ei jaksanut nousta puoli 7 aikaa lenkittämään pikkupossua, joten Maz oli käynyt eteisessä tarpeellaan. Tosin Mazin puolesta puhuu se, että kylpyhuoneen ovi oli kiinni - olisi muuten käynyt siellä. Ei sentään tehnyt olohuoneen matolle, niin kuin pienempänä *hymy*
Näin kevään kynnyksellä, täytyy muistaa ulkoiluttaa kameraa valoisaan aikaan - jos vaikka tulisi hyviä otoksia otettua lenkeiltä. Etenkin kun tuo aurinko tuntuu paistavan niin ihanasti nyt! Ei kyllä tänään, kun oli niin pirullinen tuuli ja pilvinen sää.
Alla olevan kuvan myötä toivottelen rentouttavaa viikonloppua ja makoisia unia kaikille!
.jpg)
Tehtiin tänä iltana reipas reilun tunnin lenkki tuonne kaupunkiin päin. Maz ihastutti vastaantulijoita tottelevaisuudella. Pysähtyi odottamaan käskystä ja nätisti katseli koska valot vaihtuvat vihreiksi meille (tosin ei varmaan ymmärtänyt miksi pysähdyttiin oikeasti joka risteykseen;)
Tänään possu oli kuitenkin tehnyt hieman pahojaankin. Oli nimittäin syönyt mun bambupuikot! Tosin emännän vika, kun oli jättänyt ne niin hollille olohuoneen pöydän alatasolle *krhm* eipä siitä voinut oikeen suuttua toiselle. Ja aamulla emäntä ei jaksanut nousta puoli 7 aikaa lenkittämään pikkupossua, joten Maz oli käynyt eteisessä tarpeellaan. Tosin Mazin puolesta puhuu se, että kylpyhuoneen ovi oli kiinni - olisi muuten käynyt siellä. Ei sentään tehnyt olohuoneen matolle, niin kuin pienempänä *hymy*
Näin kevään kynnyksellä, täytyy muistaa ulkoiluttaa kameraa valoisaan aikaan - jos vaikka tulisi hyviä otoksia otettua lenkeiltä. Etenkin kun tuo aurinko tuntuu paistavan niin ihanasti nyt! Ei kyllä tänään, kun oli niin pirullinen tuuli ja pilvinen sää.
Alla olevan kuvan myötä toivottelen rentouttavaa viikonloppua ja makoisia unia kaikille!
.jpg)
Selviämistä ja uuden opettelua
Lähestulkoon selvitty Maxin kanssa tämä viikko kaksin. Onneksi on ihania ystäviä, jotka ovat meille pitäneet seuraa tiistain jälkeen. Eilen oli ensimmäinen ilta kotona kaksin. Hyvin meni!
Toki on pakko sanoa, että kyllähän sen ikävän Maxista huomaa. Välillä on hyvinkin omissaoloissaan ja ei tahdo tulla sohvalle, mutta onhan toki Maz ollut tuommoinen jo aikasemmin, elää välillä vähän enemmän omissa oloissaan kuin mitä Mörkö eli. Mutta omistajana tunnistan sen pienen vivahteen, omissaoloissaan verrattuna suruun ja ikävään.
Luulen kuitenkin, että se etten minä sure kotona ollessani Mörön poismenoa, niin vaikuttaa vain myönteisesti Maxiin. Kärjistin tahallani, tottakai mä sitä koiran poismenoa suren. Mutta en ryve siinä surussa all-the-time kotona ja Maxin kanssa olessani. Sanon tämän myös ääneen, jotta tietäisitte miten kokonaisvaltaisesti koiran lopetus tuntuu omistajasta: Sairaskoira, jota hoidat kaksi vuotta, pääsee viimein kaikesta kutinasta, kivusta ja ahdistuksesta pois. Ensimmäinen omistajan tuntema tunne on suru, mutta voin rehellisesti sanoa, että olen myös helpottunut. Päätös jota kävin mielessäni kaksi vuotta, tuli tehtyä. Meillä kaikilla kolmella, Mörkö, Max ja minä, on tällä hetkellä parempi olla kaikinpuolin.
Ollaan Maxin kanssa opeteltu leikkimään yhdessä. Voi että tuo kuullostaa niin hassulta kirjoitettuna! Mutta kun ei ole voinut 2,5vuoteen leikkiä koiran kanssa, ilman että toinen koira tulee "omistamaan" kaiken ja siitä päästään riitoihin, niin uskomaton tunne. Ja oikeasti opettelua molemmille. Videokuvaakin otin Maxista tänä aamuna, kun sai niitä omia hepuleitaan sohvalla *hymy* Ihana nähdä miten pentupossu palautuu omanlaisekseen hööpöksi itsekseen tässä ajankanssa :)
Kehaisin jo aikasemmin Maxin tottelevaisuutta! Ja olen tainnut FB.n puolellakin siitä jotain sanoa. Ulkona on aika mahtavaa mennä, kun koira kuuntelee jokaista pientäkin sanaa ja elettä mitä teen. Ja vaikka olen ollut fleksejä vastaan jonkinverran tässä aikasemmin (vaikka siis omilla koirilla käytännönsyystä ne olleet käytössä jo pari vuotta), niin voin sanoa miten hyvältä tuntuu kävellä koiran kanssa, jolla on fleksi - ei vedä, kuuntelee ohjeita, ja käyttää sitä pitkää narua hyödyksi vain silloin kun menee kauemmas tarpeilleen. Ollaan tehty nyt niin, että Max on vapaana sisälle tullessa alaovelta asti. Mahtavasti menee, ja vaikka hississä on ollut muita, niin on tosi nätisti istunut ja odottanut omaa kerrosta *hymy*
Ja todellisuudessa, yhden koiran kanssa eläminen on niiiiiiiiiiin paljon helpompaa kuin kahden! Joten tähän talouteen ei ole vielä, toivottavasti, tulossa toista haukkua. Nyt on Maxin aika!
ps. Pahoittelen aikaisempien tekstien putkeen kirjoittamista. Oli asetukset vähän ketuillaan täällä blogissa, mutta nyt on korjattu tämäkin ongelma. Tunnen toki oloni tyhmäksi, kun en asiaa tajunnut aikasemmin. Heh.
Toki on pakko sanoa, että kyllähän sen ikävän Maxista huomaa. Välillä on hyvinkin omissaoloissaan ja ei tahdo tulla sohvalle, mutta onhan toki Maz ollut tuommoinen jo aikasemmin, elää välillä vähän enemmän omissa oloissaan kuin mitä Mörkö eli. Mutta omistajana tunnistan sen pienen vivahteen, omissaoloissaan verrattuna suruun ja ikävään.
Luulen kuitenkin, että se etten minä sure kotona ollessani Mörön poismenoa, niin vaikuttaa vain myönteisesti Maxiin. Kärjistin tahallani, tottakai mä sitä koiran poismenoa suren. Mutta en ryve siinä surussa all-the-time kotona ja Maxin kanssa olessani. Sanon tämän myös ääneen, jotta tietäisitte miten kokonaisvaltaisesti koiran lopetus tuntuu omistajasta: Sairaskoira, jota hoidat kaksi vuotta, pääsee viimein kaikesta kutinasta, kivusta ja ahdistuksesta pois. Ensimmäinen omistajan tuntema tunne on suru, mutta voin rehellisesti sanoa, että olen myös helpottunut. Päätös jota kävin mielessäni kaksi vuotta, tuli tehtyä. Meillä kaikilla kolmella, Mörkö, Max ja minä, on tällä hetkellä parempi olla kaikinpuolin.
Ollaan Maxin kanssa opeteltu leikkimään yhdessä. Voi että tuo kuullostaa niin hassulta kirjoitettuna! Mutta kun ei ole voinut 2,5vuoteen leikkiä koiran kanssa, ilman että toinen koira tulee "omistamaan" kaiken ja siitä päästään riitoihin, niin uskomaton tunne. Ja oikeasti opettelua molemmille. Videokuvaakin otin Maxista tänä aamuna, kun sai niitä omia hepuleitaan sohvalla *hymy* Ihana nähdä miten pentupossu palautuu omanlaisekseen hööpöksi itsekseen tässä ajankanssa :)
Kehaisin jo aikasemmin Maxin tottelevaisuutta! Ja olen tainnut FB.n puolellakin siitä jotain sanoa. Ulkona on aika mahtavaa mennä, kun koira kuuntelee jokaista pientäkin sanaa ja elettä mitä teen. Ja vaikka olen ollut fleksejä vastaan jonkinverran tässä aikasemmin (vaikka siis omilla koirilla käytännönsyystä ne olleet käytössä jo pari vuotta), niin voin sanoa miten hyvältä tuntuu kävellä koiran kanssa, jolla on fleksi - ei vedä, kuuntelee ohjeita, ja käyttää sitä pitkää narua hyödyksi vain silloin kun menee kauemmas tarpeilleen. Ollaan tehty nyt niin, että Max on vapaana sisälle tullessa alaovelta asti. Mahtavasti menee, ja vaikka hississä on ollut muita, niin on tosi nätisti istunut ja odottanut omaa kerrosta *hymy*
Ja todellisuudessa, yhden koiran kanssa eläminen on niiiiiiiiiiin paljon helpompaa kuin kahden! Joten tähän talouteen ei ole vielä, toivottavasti, tulossa toista haukkua. Nyt on Maxin aika!
ps. Pahoittelen aikaisempien tekstien putkeen kirjoittamista. Oli asetukset vähän ketuillaan täällä blogissa, mutta nyt on korjattu tämäkin ongelma. Tunnen toki oloni tyhmäksi, kun en asiaa tajunnut aikasemmin. Heh.
2012/03/07
Maz
on muuten todella tottelevainen! Pakko kehaista! Eilen odotti tosi nätisti kaverin koiran tulemista sisälle istumalla nätisi paikallaan olohuoneessa. Ja tänäänkin tosi hienosti meni vapaana tuolla Maskussa. Uskomatonta :)
Ihana pieni pirpana. Tottelee tosi kivasti. Tosin sitä "tänne" -käskyä se ei tajua. Mutta meillä on sellane oma kutsuääni mikä tarkoittaa "nyt heti tänne tai helvetti irtoaa" ;)
Maz tulee vapaana tuolta alaovilta kotiin. Ei tarvi pitää kiinni ku ei lähde mihinkään. Tietää että tosta mennään suoraan sisälle, ei vaikka olisi ihmisiäkin vastassa. Huippu haukku!
(päivittelen näitä tekstejä tänne, katsomatta itse blogia. Tulee jossain kohtaa se aika, kun voin avata blogin ja lukea kirjoittamiani juttuja aikasemmin. Vielä ei ole sen aika)
Ihanaa loppuviikkoa kaikille! Annetaan tuon auringon paistaa meille kaikille ja tuottaa hyvää sekä onnellista mieltä! :)
Ihana pieni pirpana. Tottelee tosi kivasti. Tosin sitä "tänne" -käskyä se ei tajua. Mutta meillä on sellane oma kutsuääni mikä tarkoittaa "nyt heti tänne tai helvetti irtoaa" ;)
Maz tulee vapaana tuolta alaovilta kotiin. Ei tarvi pitää kiinni ku ei lähde mihinkään. Tietää että tosta mennään suoraan sisälle, ei vaikka olisi ihmisiäkin vastassa. Huippu haukku!
(päivittelen näitä tekstejä tänne, katsomatta itse blogia. Tulee jossain kohtaa se aika, kun voin avata blogin ja lukea kirjoittamiani juttuja aikasemmin. Vielä ei ole sen aika)
Ihanaa loppuviikkoa kaikille! Annetaan tuon auringon paistaa meille kaikille ja tuottaa hyvää sekä onnellista mieltä! :)
Max ja Jimi
Maxin seurana oli eilen Jimi, amerikanstaffordshirenbullterrieri. Ihanasti pojat tulivat juttuun, mukavaa tekemistä Maxille kun veljeä ei enää ole vierellä.
Tänään käytiin kavereiden luona Maskussa, emäntä kävi moikkaamassa tulevaa kummipoikaa ja Max tutustui vuoden ikäiseen Niko -poikaan. Hienosti Max oli Nikon kanssa, vaikka aluksi oli aika energiaa täynnä ja kävi antamassa monta pusua pojalle. Lopulta Max väsähti ja meni lepäämään mahd. kauas pojasta :) Mukava ilta!
2012/03/06
En olisi uskonut..
..että näin nopeasti tulee se päivä, kun olemme Mazin kanssa kaksin.
Aamulla tuntui seinien kaatuvan päälle, mutta hetki kerrallaan olemme menneet. Maz tosin ihmetteli kun kotiin tultiin, että nyt täältä puuttuu jotain. Sydämessä on toki Mörön mentävä reikä, mutta elämä jatkuu meillä. Rytmitetään uudelleen arkeamme ja pärjäämme kyllä!
Uusia asioita joudumme molemmat opettelemaan. Max, joka ei ole yksin ollut ikinä, opettelee yksinoloa ja ainoana koirana olemista. Ja minä, joka ei ole tottunut yhteen koiraan, opettelen elämistä hieman helpommin ja keskittymällä tähän pieneen muruun.
Kohta lähdetään katsomaan ulkona olevaa auringonpaistetta ja taidetaan kokeilla myös vähän pientä reeniä samalla pitkästä aikaa.
Elämä jatkuu, sille emme voi mitään. Huomenna on jo parempi päivä meillä kaikilla.
Kiitos kaikille tuesta ja viesteistä! Mikään ei lämmitä sydäntä enempää kuin se tieto, ettei ole tässä jutussa yksin oman surun kanssa.
2012/03/05
Elämä antaa ja ottaa
2012/03/04
Päätöksen aika
Tiedän että osa lukijoista - mukaan lukien myös minä - on tätä asiaa ehkä pelännyt koska tulee eteen.
On raskasta miettiä rakkaasta lemmikistään luopumista. Joskus tärkeämpää ei ole se, että itse tuntee eläintä, koiraa, kohden niin paljon ihania tuntemuksia, ettei sen vuoksi voi luopua hänestä. Hän. Jotenkin Mörössä on niin paljon inhimillisyyttä, Mörkö ei ole Se vaan Hän. Koira joka osaa lukea ajatukseni, koira joka on niin fiksu että keksii itse ratkaisut ongelmiinsa.
Kuitenkin, kipu - missään tilanteessa - ei ole hyvä asia. Nyt olemme siinä pisteessä, että Mörkö ulisee kuin syötävä hoidettaessa. Koira joka ei ole näyttänyt mitään kipua ikinä, paitsi silloin kun kipu on ylittänyt hänen kipukynnyksensä (joka on sitten todella korkealla!), ulisee hoidettaessa ihomuutosta korvan takana. Itse ihomuutos on viimeisen 4päivän aikana levinnyt suuremmalle alueelle. Ei tunnu hyvältä katsoa miten koira huutaa kivusta.
Päivä jolloin en ole tavoitettavissa, päivä jonka tulen muistamaan aina, päivä joka jo näin ennakkoon tuntuu niin mustalta - lähestyy uhkaavasti. On mahdollista, että lähiaikoina olemme Maxin kanssa kahden. Näin ollen, toivon että päätös Mörön suhteen oli oikea.
Voi olla, jos soitatte lähipäivinä mulle, en pysty puhumaan asiasta itkemättä. Nyt jo kirjoittaessa on hyvin pahaolo asiasta. Se, että Duran menetin oli kova pala. Mutta Mörkö joka on ollut vierellä jo kohta lähes 4vuotta *surua*
Jaksamista meille kaikille, jotka rakastavat lemmikkejään ylikaiken <3
xxx
2012/03/03
Lopun alkuako?
En tiedä onko tää nyt sitten sitä lopun alkua. Mörön kutinat ovat pahentuneet päiväpäivältä, lääkkeet ei auta.
Mörkö sai sitten raavittua korvansa, aika hienosti rikki - sisäpuolelta. Ei siinä mitään, mutta nyt korvan takana on ihan jäätävä patti, eli siis toisin sanoen haava joka on tulehtunut. Nyt on putsaukset yms. menossa siihen. Tämä on nyt toinen kerta 2kk aikana kun kyseinen patti ilmestyy koiran ihoon. Not nice. Tämähän tarkoittaa sitä että karvat lähtevät kohdata pois, eivätkä kasva takaisin siihen enää. Aikaisempi patti oli suht pieni 1cm x 1,5cm. Tämä on jo 2,5 x 2 kokoinen.
Korvantaus, josta lähtee rapsuttamalla ihoa irti.
Samainen korvantaus.
Kahdessa ylemmässä kuvassa, sormien välissä on kyseinen patti. Siitä ei saa hyvää kuvaa sillä karva on jämähtänyt kiinni päälle.
Korvantaus vielä kerran, hilseilee.
Korvissa tosiaankin on järjettömät raavitut kohdat, sekä verta korvakäytävässä reilusti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)