Päätöksen aika

Tiedän että osa lukijoista - mukaan lukien myös minä - on tätä asiaa ehkä pelännyt koska tulee eteen. On raskasta miettiä rakkaasta lemmikistään luopumista. Joskus tärkeämpää ei ole se, että itse tuntee eläintä, koiraa, kohden niin paljon ihania tuntemuksia, ettei sen vuoksi voi luopua hänestä. Hän. Jotenkin Mörössä on niin paljon inhimillisyyttä, Mörkö ei ole Se vaan Hän. Koira joka osaa lukea ajatukseni, koira joka on niin fiksu että keksii itse ratkaisut ongelmiinsa. Kuitenkin, kipu - missään tilanteessa - ei ole hyvä asia. Nyt olemme siinä pisteessä, että Mörkö ulisee kuin syötävä hoidettaessa. Koira joka ei ole näyttänyt mitään kipua ikinä, paitsi silloin kun kipu on ylittänyt hänen kipukynnyksensä (joka on sitten todella korkealla!), ulisee hoidettaessa ihomuutosta korvan takana. Itse ihomuutos on viimeisen 4päivän aikana levinnyt suuremmalle alueelle. Ei tunnu hyvältä katsoa miten koira huutaa kivusta. Päivä jolloin en ole tavoitettavissa, päivä jonka tulen muistamaan aina, päivä joka jo näin ennakkoon tuntuu niin mustalta - lähestyy uhkaavasti. On mahdollista, että lähiaikoina olemme Maxin kanssa kahden. Näin ollen, toivon että päätös Mörön suhteen oli oikea. Voi olla, jos soitatte lähipäivinä mulle, en pysty puhumaan asiasta itkemättä. Nyt jo kirjoittaessa on hyvin pahaolo asiasta. Se, että Duran menetin oli kova pala. Mutta Mörkö joka on ollut vierellä jo kohta lähes 4vuotta *surua* Jaksamista meille kaikille, jotka rakastavat lemmikkejään ylikaiken <3 xxx