2012/01/26
2012/01/23
2012/01/21
Pesä!
Pojille kävin tänään kympillä hakemassa uuden pesän. Nyt unet on aivan uudella tasolla! Ja emäntä saa nukkua yksin sängyssä, ihanaa!! :)
Mörkö kävi esitestaamassa pesän. Näytti kelpaavan, vaikka aina on yhtä epäilevä ilme kun kuvan ottaa.
2012/01/18
Pohdintaa
Mietin pitkään miten avaisi tähän sairaus asiaan aihetta. Monta kuukautta olen jo pienessä päässäni pyörittänyt erilaisia ajatuksia. Niitä kuitenkaan saamatta tekstin muotoon.
Kyse on siis Möröstä, jossain vaiheessa oon avannut lukijoilleni hänen vaivojaan ja sairauksiaan, mutta tässä vielä pieni kertaus alkuun.
Möröllä todettiin kaksi vuotta sitten allergiat sekä atopia, joihin lähdettiin hakemaan apua siedätyspiikeillä. Puolitoista vuotta sitten kuvattiin selkä, joka paljasti todella kauhean totuuden. Selkänikamista 70% epämuodostuneita ja yhteen kasvaneita.
Mikään leikkaus ei auta hänen oloaan, ainoastaan kipulääkkeet ovat tällähetkellä se mikä hetkelliseen kiputilaan auttaa. Mutta niitäkään ei voi antaa alituiseen. Se vaikka näen selän olevan jumissa ja kipeä, ei kerro siitä minkä verran niitä kipuja on silloin kun minä, emäntänä, en näe koiran olevan kipeä. Sillä uskon siihen että koiralla on myös jonkinverran kipuja koko aika.
Nyt tilanne on siis siinä, että Mörkö ei voi edes hetkeä leikkiä ilman niitä kipuja. Mörön puolisisko oli käymässä, ja tottakai koirat sai painia ja touhuta yhdessä, kuitenkin rajoitettiin Mörköä, ettei päässyt kokoaikaa painimaan. Sillä tiedossa oli että selkä kipeytyy. Mutta en olisi uskonut että se kipeytyisi näin nopeasti.
Nyt siis edessä on pitkä mietintä, tai mietintä joka pitäisi saada lopputulokseen, tämä siis on kestänyt jo viimeiset kaksi vuotta. Eli Mörön tulevaisuus. Vienkö paremmille maille hänet.
Koira joka on ollut minulla kohta neljä vuotta, täydellinen koira. Ihana, nopea oppimaan, läheisyydenkipeä, ihanan luonteen omaava koira pitäisi saattaa viimeiselle matkalleen. Tuntuu pahalta, ei pelkästään sen vuoksi että joudun luopumaan koirastani. Vaan myös sen vuoksi, että minua harmittaa se aspekti asiaan, että olisiko tämä päätös pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Olenko pitkittänyt koiran pahaaoloa omalla itsekyydelläni olla luopumatta minulle tärkestä koirasta..
Kyse on siis Möröstä, jossain vaiheessa oon avannut lukijoilleni hänen vaivojaan ja sairauksiaan, mutta tässä vielä pieni kertaus alkuun.
Möröllä todettiin kaksi vuotta sitten allergiat sekä atopia, joihin lähdettiin hakemaan apua siedätyspiikeillä. Puolitoista vuotta sitten kuvattiin selkä, joka paljasti todella kauhean totuuden. Selkänikamista 70% epämuodostuneita ja yhteen kasvaneita.
Mikään leikkaus ei auta hänen oloaan, ainoastaan kipulääkkeet ovat tällähetkellä se mikä hetkelliseen kiputilaan auttaa. Mutta niitäkään ei voi antaa alituiseen. Se vaikka näen selän olevan jumissa ja kipeä, ei kerro siitä minkä verran niitä kipuja on silloin kun minä, emäntänä, en näe koiran olevan kipeä. Sillä uskon siihen että koiralla on myös jonkinverran kipuja koko aika.
Nyt tilanne on siis siinä, että Mörkö ei voi edes hetkeä leikkiä ilman niitä kipuja. Mörön puolisisko oli käymässä, ja tottakai koirat sai painia ja touhuta yhdessä, kuitenkin rajoitettiin Mörköä, ettei päässyt kokoaikaa painimaan. Sillä tiedossa oli että selkä kipeytyy. Mutta en olisi uskonut että se kipeytyisi näin nopeasti.
Nyt siis edessä on pitkä mietintä, tai mietintä joka pitäisi saada lopputulokseen, tämä siis on kestänyt jo viimeiset kaksi vuotta. Eli Mörön tulevaisuus. Vienkö paremmille maille hänet.
Koira joka on ollut minulla kohta neljä vuotta, täydellinen koira. Ihana, nopea oppimaan, läheisyydenkipeä, ihanan luonteen omaava koira pitäisi saattaa viimeiselle matkalleen. Tuntuu pahalta, ei pelkästään sen vuoksi että joudun luopumaan koirastani. Vaan myös sen vuoksi, että minua harmittaa se aspekti asiaan, että olisiko tämä päätös pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Olenko pitkittänyt koiran pahaaoloa omalla itsekyydelläni olla luopumatta minulle tärkestä koirasta..
2012/01/17
Koirat parantavat elämänlaatua ...
.. pysyy nimittäin arvot kohdillaan. Ei taideta tähänkään asuntoon ikinä mitään uutta ostella!
Max nimittäin päätti, että punasta mustekynää on niin mukava syödä matolla. Ah!
Max nimittäin päätti, että punasta mustekynää on niin mukava syödä matolla. Ah!
2012/01/09
2012/01/07
Lunta!
Turkuunkin tuli vihdoin lunta! Pieni pakkanen päällä myös. Ihanaa!
Max on ihan mahdoton ulkona, selkeästi seonnut lumesta täysin. On lievästi sanottuna järjettömän raskas lenkitettävä kun pomppii ja juoksee kuin päätön kana. Sisälläkin Massimo menee pitkin seiniä.
Mörkö onneksi ottaa ulkona hieman rauhallisemmin, tyytyy onneksi haistelemaan vaan muiden hajuja.
Laitetaan alle edellisvuoden talvitunnelmia kuvina, tänä talvena kun ei olla vielä kameraa ulkoilutettu.
Max on ihan mahdoton ulkona, selkeästi seonnut lumesta täysin. On lievästi sanottuna järjettömän raskas lenkitettävä kun pomppii ja juoksee kuin päätön kana. Sisälläkin Massimo menee pitkin seiniä.
Mörkö onneksi ottaa ulkona hieman rauhallisemmin, tyytyy onneksi haistelemaan vaan muiden hajuja.
Laitetaan alle edellisvuoden talvitunnelmia kuvina, tänä talvena kun ei olla vielä kameraa ulkoilutettu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)