Sairastelua ja matkan odotusta

Nyt onkin vaihdelleet kelit kovasta pakkasesta nollaan. Koirat ovat tietenkin olleet ihan innoissaan näistä nolla keleistä, tuntuu että virtaa riittää. Nyt harmittaa hiukan ettei ole sitä omaa pihaa, missä noi voisivat riekkua sydämensä kyllyydestä. Noh - onneksi joka päivä ainakin kerran käydään tuolla metsänpuolella, jossa saavat vapaana röhkiä.
Itse olin justiin viikolla siinä Noro-viruksessa, tänään vasta sen verran hyvä olo, että jaksoi koirien kanssa tehdä kunnon lenkin. Tähän mennessä ovat saaneet vain tyytyä siihen piha-alueeseen. Onneksi toki on ollut niin ihania ystäviä, jotka ovat tulleet lenkittelemään koiria, kun olen joko vessanpöntön vieressä ollut, tai sohvalla peittojen alla.

Ja varmaan jännitätte miten meillä voidaan noiden testejen ja lääkityksen aloittamisen jälkeen. Mörkö voi aivan mainiosti! Pirteä ja kutinat ovat loppuneet melkein kokonaan. Välillä toki vähän tassuaan nuolee, mutta muuten ei ole ollut minkäänlaisia kutinoita. Ja ainakin minusta tuntuu mukavalle ettei kortisoni ole väsyttänyt Mörköä, vaikka kyllähän se mielellään tulee päiväunia nukkumaan samalla kuin minäkin menen. Ja mitä parasta, naamassa olleet tulehdukset alkavat häviämään! Täytyypä ottaa huomenna kuva Mörön nassusta niin näette! Ainakin minä jo huomaan eron siinä naamassa, verrattuna esim. juuri ennen lääkitystä otettuihin kuviin. Ja ruoka mitä Mörkö on syönyt on mitä parasta! Syö sitä hyvällä ruokahalulla. Ei tarvi miettiä että miten saan koirani syömään.
Maximus Prime voi myös hyvin, hirveän energinen penikka. Kiusaa Mörköä minkä ehtii toki. Mutta ei vielä ole tullut mitään suurempia tappeluja. Max pitää kyllä Mörköä ihan häntä ylempänä, etten usko että niille mitään suuria kinasteluja tuleekaan.

Nähtiin tänään pitkästä aikaa Outi ja ranskanbuldoggi Niilo. Heti ensimmäisen nuuskuttelun jälkeen Mörkö yritti alkaa rähisemään, mutta hyvän kontaktin avulla sain Mörön luopumaan ajatuksesta. Tämä siis vaatii ihan mielettömän upeat mahtavat namit, mitä on aina taskussa. Lenkki meni kivasti. Max vähän Niilon kanssa paini siinä, mutta muuten kaikki kolme poikaa kävelivät nätisti. Esiteltiin Outille ja Niilolle miten Mörkö tulee sivulle ja seuraa, aivan upeesti kyllä meni. On se niin hienoa, kun koira tottelee käskyjä. No tämäkin on kyllä pitkän reenauksen tulosta. Täytyy itseasiassa kiittää Minnaa &co.ta tästäkin asiasta. Eipä olis tullu niin paljoa ja tarkkaan tehtyä asioita ilman hyvää reeniseuraa.

Näin meidän helmikuu on kulunut.
Nyt kevään suunnitelmissa on lähteä pääsiäisenä Lappeenrantaan (meitä toivottavasti jo odotellaan siellä - vai mitä Jenni? =), hotellit on varattuna pe-la yöksi Kotkaan ja la-su yöksi Lappeenrantaan, siitä sitten sunnuntaina suunnataan koirien kanssa Savonlinnaan katsomaan kaveria ja siitä sitten maanantaina Itä-Suomen kautta takaisin koto Manseen.