Kuulumisia..

Viimeisestä päivityksestä alkaa olla jo aikaa hieman. Syynä emännän työ- +muut kiireet.

Ja nyt mietin mitä tänne kertoisi. Ollaan tehty ihan peruslenkkejä, peruselämää ja olemista. Maxista en ole kuvia nyt ottanut, vaan kamera on ollut 30vuotis-juhlissa ja ristiäisissä käytössä.
Jotenkin pokkaria ei ole jaksanut mukana edes kuljettaa. Kuvien laatu ei ole mitään mahtavuutta niissä.

Taas tullut viikonaikana kuohutettua omaa vertaan näillä koirankouluttaja-asioilla. Niin kuin jossain kohtaa jo puhuin. Olen täysin samoilla linjoilla Cesar Millanin kanssa koulutuksesta. Kaikki se namin tunkeminen suuhun, ei vaan ole ikinä toiminut omilla koirilla. Tosin mun koirat ei oo tainneet ollakkaan sellasia pullamössö-sohvaperunoita. Vaan jokaisella koiralla on ollut sen verran omaa ajatusta mukana, notta nää namiensyöntitekniikat olisivat ikinä toimineet. Molemmat ranskanbulldoggit ovat sylkeneet kaikki namit ulos suusta koulutustilanteissa. Saksanpaimenkoira taisi niitä syödä. Mutta ei toki aina.

Niin ja miksi mun vereni kiehahti. Jännä juttu. Joku selitti mulle, ettei Millan käy tutustumassa koiriin ennen ohjelman tekoa. Mistähän se JOKU sen tietää?! Ja sekin, että koiraa pahoinpidellään ja kaulapanta liian tiukalla, ettei koira saa henkeä. Hmm. Sekä jonkun jutun kuulin siitä, että "eihän koirat toisiinsakaan käytä mitään välineitä välienselvittelyissä". Se on jännä, miten ihmiset katsoo ohjelmaa, mustavalkoisesti. Mä en henkilökohtaisesti menisi kouluttamaan ainuttakaan aggressiivista koiraa ilman niitä apuvälineitä, mitä tässä tapauksessa olisi ketjupanta ja hihna. Kukahan tahtoisi tunkea kätensä koiran suun lähelle, jos tiedossa, että koira on aggressiivinen. Tai koiramaisesti käyttää hampaitaan. Huh. Ihme perusteluja sitä kuuleekin. Sekä tämä, että koira ei ole saanut henkeä. Suurin osa koirista jotka laittaa itsensä täysillä peliin taistelemalla vahvempaa henkilöä vastaan, siis sekä fyysisesti että henkisesti taistelee. Joten se, että koira makaa alistuneena maassa, niin ei tarkoita sitä, että koira ei saisi happea. Vaan sitä, että hän tajuaa paikkansa eikä taistele enää vastaan laumanjohtajaa kohtaa. Koira saa olla kerrankin koira, ymmärtää sen ja luottaa laumanjohtajan johtauskykyyn. Kyllä siinä kohtaa aika moni koira tahtoo vaan olla ja levätä!

Mutta näihin tunnelmiin, mitään sen ihmeempää kerrottavaa ei tällä kertaa ole. Jatketaan koiran kanssa eloa ja toivotaan, että seuraavalla kerralla on isompia juttuja kerrottavana!

Ihanaa kevättä ja aurinkoisia päiviä!!

ps. Max on muutaman päivän päästä 2v ja 10kk!!! Mun muru <3