Koulutus-asiaa

Erinäisten ihmisten kanssa olen menneenä syksynä jutellut koirankoulutuksesta. Tapoja on niin paljon kuin on ihmisiäkin. Harmi vain, että usein keino ja koira ei kohtaa tässä tapauksessa.

Tiedän, että olen päässyt kohtuu helpolla koirieni kanssa. Kaikki ovat olleet tavalla tai toisella helppoja koulutettavia. Tosin onhan jokaisessa koirassa ollut omat haasteensa, mutta eivät ole kuitenkaan olleet ylitsepääsemättömiä.

Dura - saksanpaimenkoira - oli kohtuu helppo oppimaan asioita. Energinen todellakin! Mutta oppi nopsaan käskyt ja elämisen rytmin. Välillä oppi liiankin nopsaan asiat, ja niiden korjaaminen oikeaksi kesti sitten sitäkin kauemmin!
Mörkö - ranskanbulldoggi - oli kuuliainen ja oppi myös kohtuu hyvin asioita. Kivut toivat haastetta elämiseen muiden uroskoirien kanssa. Etenkin Maxin kanssa.
Max - on ollut koiristani kyllä helpoin. Ehdottomasti. Mutta myönnän että hänen suloisuutensa on päästänyt koiran monesta pälkähästä, mistä ei muut koirat olisi ikinä päässeet :D Maxilla taas on pentuvaihe niin päällä ollut AINA, että motivointi ja keskittymiskyky on opetustilanteissa ollut hakusessa. Joten koiran ehdoilla ollaan treenattu asioita. Aina kun Max on ollut rauhallinen ja vastaanottavainen niin olemme reenanneet.

Kuitenkin aiheesta olen jutellut useamman kerran eri ihmisten kanssa. Muutaman ystäväni mielipidettä koirankoulutuksessa arvostan enemmän kuin mitään muuta. Ja he ovat tietoisia asiasta. Jos ikinä minulla sattuu olemaan vaikeuksia koirani kanssa, niin nämä kaksi henkilöä tietävät mitä tehdä.

Seuratessani miten muut kouluttavat koiriaan, ja jos nyt puhutaan ihan ystäväpiiristä. Välillä joudun pudistelemaan päätäni asioille. Koira otetaan sen vuoksi, että kotona ei olisi niin tylsää ja hiljaista. Ja sitten kirkkain silmin kerrotaan, että koira on koulutettu. Kuitenkin kun voi sanoa hetken (muutama minuuttikin riittää) viettäneeni koiran seurassa, että koirahan ei osaa edes perus Ei -käskyä. Ja en nyt pelkästään perusta tätä asiaa omiin sanoihin, vaan myös muiden. Sitten valitellaan, kun koira on hankala. Ei se koira itseksiin opi asioita.

Jos koiraa pitää vaikeana koulutettavana, mielestäni se on väärä tapa lähteä tutkimaan ja käsittelemään aihetta. Mielestäni ei ole vaikeaa koulutettavaa koiraa, on vaan haastavia tapauksia. Joihin ihminen joutuu paneutumaan ja miettimiään erinäköisiä keinoja saada oppi perille.
Voin omasta kokemuksestani kertoa, että koira joka sylkee namut suusta ulos, makkara ei kelpaa ja pallon pomppimista katsoo "että mitä tuosta sitten" - voi olla kohtuu haastavaa miettiä miten saa palkkion perille oikeasta oppimisesta. Haastavaa. Tässä tapauksessa tein niin, josta sainkin palautetta taholta jos toiseltakin, että teen koko jutun väärin. Eli koira oli todella minuun kiintynyt, niin palkkioksi tuli aina riehunta kanssani kun liike ja asia meni oikein. Koira oppi. Ja jatkossa pystyin lisäämään palkkioon koulutuspatukan, jonka avulla riehumisen sain muutettua patukkapalkkioksi.
Tai koira joka oppii kahden toiston jälkeen asian, ja tarjoaa sen opitun asian kaikille seuraaville liikkeille!

Asia mikä on häirinnyt jo jonkin aikaa mieltäni on helpot ja vaikeat rodut. Se, että et tunne rotua ei tarkoita että rotu olisi helppo tai toisaalta vaikea koulutettava. Ärsyttää suunnattomasti nämä kommentit "on kiva omistaa näin helposti koulutettava rotu". Kyse ei ole rodusta vaan koirasta! Koira voi olla helposti koulutettava, mutta rodun sisällä on erilaisia yksilöitä. Ja sitten toki on näitä ihmisiä, jotka luulevat että koira oppii siinä vieressä elämällä..
Otetaan esimerkkinä labradorinnoutaja. Olen nähnyt koiran jonka kanssa on nähty vaivaa opettaessaan noudot ja haut, sekä peruskäskyt. Ja sitten olen nähnyt koiran (samaa rotua), jonka omistaja on todennut koiran olevan helppo ja mitäs tapahtuikaan. Koira ei osaa mitään. Ei peruskäskyjä, ei rauhoittumista.
Ranskanbulldogeissa olen valitettavasti törmännyt samaan.

En näe itseäni minään hyvänä kouluttajana, teen toki virheitä. Olen tehnyt virheitä jokaisen koirani kohdalla. Mutta olen myös oppinut niistä. Joskus sanoin, etten voisi ikinä ottaa narttukoiraa, sillä koulutusmetodini on aika jyrkkää. Mutta uskon kyllä siihen, että jos narttu tulisi taloon, niin siinä olisi haastetta oppia uusi metodi opettaa koiraa.

Pitkään olen miettinyt toisen koiran hankintaa. Mutta toistaiseksi olen päättänyt olla vain pelkästään Maxin kanssa. Tällä hetkellä en etsi uusia haasteita elämääni koirien taholta :)

Tämän hetkisinä tavoitteina meillä on Maxin kanssa ohitukset. Koira kun pitää jokaista vastaantulevaa koiraa kaverinaan. Tähän toki menee vielä hetki ja en usko että toi vauvakoira kovin nopsaan asiaa käsittää :)