Mitäs meille? Ollaan koirien kanssa nyt asuttu Majakkarannassa joulukuun puolesta välistä asti. Hyvin on koirat tottuneet näihin neliöihin, mitä nyt Aida aiheuttanut naapureissa varmaan sitä pelkoa (kun on jo niin suuri), sillä muutama naapuri on valitellut koiran ulinasta. Jännä, että 2h ulina saa ihmiset varpailleen. Kuitenkaan Aida ei ole ulissut täällä monta päivää putkeen.
Ihan ovat oven taakse tulleet kuuntelemaan, jännää. Mahtaa oikeasti olla ihmisillä vähän tekemistä päivän aikana. Toisaalta oon kyllä tyytyväinen, että kertovat kun tämmöistä ääntä täältä kuuluu. Mutta kun alkavat "häädöllä" keskustelemaan asiasta, niin silloin mennään jo vähän yli. Sen verran selailtiin tuossa lakipykäliä, että tuommoisen 2h x3 ulinasta 2kk aikana ei voi vielä mitään häätöilmoituksia ees harkita. Jossain menee sentään raja.
Eli meillä siis opetellaan yksinoloa :) tosin Aida on niin ihmisrakaskoira, että tää on oikeesti sydäntä raastavaa hommaa. Tahtoo nukkuakkin ihan omistajissaan kiinni - murunen :)
Kohtuu monta päivää on mennyt kuvapäivityksistä ohi, mutta Instagramista meidät löytää kyllä!
Max mussu on mitä hienoin isoveli. Jonkin verran esiintyy ulkona rähjäämistä, mutta sekin on korjattavissa pienellä huomiolla mitä muistaa välillä tarjota hänelle. Jostain syystä tuo pentu vie aikalailla kaiken huomion ;)
Max voi muuten hyvin, massu on rauhoittunut ja selkäkään ei ole ollut nyt melkein puoleen vuoteen kipeä!
Aida sen sijaan sai tassuunsa haava edellisviikolla, ja sitä linkutti yhden päivän. Parani kyllä sekin nopsaan :)
Muutama kuva tähän loppuun vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti