Ihanaa koiranpäivää kaikille koirille ja koirien ystäville!! T. Massimo
2012/04/24
2012/04/23
Kuulumisia..
Viimeisestä päivityksestä alkaa olla jo aikaa hieman. Syynä emännän työ- +muut kiireet.
Ja nyt mietin mitä tänne kertoisi. Ollaan tehty ihan peruslenkkejä, peruselämää ja olemista. Maxista en ole kuvia nyt ottanut, vaan kamera on ollut 30vuotis-juhlissa ja ristiäisissä käytössä.
Jotenkin pokkaria ei ole jaksanut mukana edes kuljettaa. Kuvien laatu ei ole mitään mahtavuutta niissä.
Taas tullut viikonaikana kuohutettua omaa vertaan näillä koirankouluttaja-asioilla. Niin kuin jossain kohtaa jo puhuin. Olen täysin samoilla linjoilla Cesar Millanin kanssa koulutuksesta. Kaikki se namin tunkeminen suuhun, ei vaan ole ikinä toiminut omilla koirilla. Tosin mun koirat ei oo tainneet ollakkaan sellasia pullamössö-sohvaperunoita. Vaan jokaisella koiralla on ollut sen verran omaa ajatusta mukana, notta nää namiensyöntitekniikat olisivat ikinä toimineet. Molemmat ranskanbulldoggit ovat sylkeneet kaikki namit ulos suusta koulutustilanteissa. Saksanpaimenkoira taisi niitä syödä. Mutta ei toki aina.
Niin ja miksi mun vereni kiehahti. Jännä juttu. Joku selitti mulle, ettei Millan käy tutustumassa koiriin ennen ohjelman tekoa. Mistähän se JOKU sen tietää?! Ja sekin, että koiraa pahoinpidellään ja kaulapanta liian tiukalla, ettei koira saa henkeä. Hmm. Sekä jonkun jutun kuulin siitä, että "eihän koirat toisiinsakaan käytä mitään välineitä välienselvittelyissä". Se on jännä, miten ihmiset katsoo ohjelmaa, mustavalkoisesti. Mä en henkilökohtaisesti menisi kouluttamaan ainuttakaan aggressiivista koiraa ilman niitä apuvälineitä, mitä tässä tapauksessa olisi ketjupanta ja hihna. Kukahan tahtoisi tunkea kätensä koiran suun lähelle, jos tiedossa, että koira on aggressiivinen. Tai koiramaisesti käyttää hampaitaan. Huh. Ihme perusteluja sitä kuuleekin. Sekä tämä, että koira ei ole saanut henkeä. Suurin osa koirista jotka laittaa itsensä täysillä peliin taistelemalla vahvempaa henkilöä vastaan, siis sekä fyysisesti että henkisesti taistelee. Joten se, että koira makaa alistuneena maassa, niin ei tarkoita sitä, että koira ei saisi happea. Vaan sitä, että hän tajuaa paikkansa eikä taistele enää vastaan laumanjohtajaa kohtaa. Koira saa olla kerrankin koira, ymmärtää sen ja luottaa laumanjohtajan johtauskykyyn. Kyllä siinä kohtaa aika moni koira tahtoo vaan olla ja levätä!
Mutta näihin tunnelmiin, mitään sen ihmeempää kerrottavaa ei tällä kertaa ole. Jatketaan koiran kanssa eloa ja toivotaan, että seuraavalla kerralla on isompia juttuja kerrottavana!
Ihanaa kevättä ja aurinkoisia päiviä!!
ps. Max on muutaman päivän päästä 2v ja 10kk!!! Mun muru <3
Ja nyt mietin mitä tänne kertoisi. Ollaan tehty ihan peruslenkkejä, peruselämää ja olemista. Maxista en ole kuvia nyt ottanut, vaan kamera on ollut 30vuotis-juhlissa ja ristiäisissä käytössä.
Jotenkin pokkaria ei ole jaksanut mukana edes kuljettaa. Kuvien laatu ei ole mitään mahtavuutta niissä.
Taas tullut viikonaikana kuohutettua omaa vertaan näillä koirankouluttaja-asioilla. Niin kuin jossain kohtaa jo puhuin. Olen täysin samoilla linjoilla Cesar Millanin kanssa koulutuksesta. Kaikki se namin tunkeminen suuhun, ei vaan ole ikinä toiminut omilla koirilla. Tosin mun koirat ei oo tainneet ollakkaan sellasia pullamössö-sohvaperunoita. Vaan jokaisella koiralla on ollut sen verran omaa ajatusta mukana, notta nää namiensyöntitekniikat olisivat ikinä toimineet. Molemmat ranskanbulldoggit ovat sylkeneet kaikki namit ulos suusta koulutustilanteissa. Saksanpaimenkoira taisi niitä syödä. Mutta ei toki aina.
Niin ja miksi mun vereni kiehahti. Jännä juttu. Joku selitti mulle, ettei Millan käy tutustumassa koiriin ennen ohjelman tekoa. Mistähän se JOKU sen tietää?! Ja sekin, että koiraa pahoinpidellään ja kaulapanta liian tiukalla, ettei koira saa henkeä. Hmm. Sekä jonkun jutun kuulin siitä, että "eihän koirat toisiinsakaan käytä mitään välineitä välienselvittelyissä". Se on jännä, miten ihmiset katsoo ohjelmaa, mustavalkoisesti. Mä en henkilökohtaisesti menisi kouluttamaan ainuttakaan aggressiivista koiraa ilman niitä apuvälineitä, mitä tässä tapauksessa olisi ketjupanta ja hihna. Kukahan tahtoisi tunkea kätensä koiran suun lähelle, jos tiedossa, että koira on aggressiivinen. Tai koiramaisesti käyttää hampaitaan. Huh. Ihme perusteluja sitä kuuleekin. Sekä tämä, että koira ei ole saanut henkeä. Suurin osa koirista jotka laittaa itsensä täysillä peliin taistelemalla vahvempaa henkilöä vastaan, siis sekä fyysisesti että henkisesti taistelee. Joten se, että koira makaa alistuneena maassa, niin ei tarkoita sitä, että koira ei saisi happea. Vaan sitä, että hän tajuaa paikkansa eikä taistele enää vastaan laumanjohtajaa kohtaa. Koira saa olla kerrankin koira, ymmärtää sen ja luottaa laumanjohtajan johtauskykyyn. Kyllä siinä kohtaa aika moni koira tahtoo vaan olla ja levätä!
Mutta näihin tunnelmiin, mitään sen ihmeempää kerrottavaa ei tällä kertaa ole. Jatketaan koiran kanssa eloa ja toivotaan, että seuraavalla kerralla on isompia juttuja kerrottavana!
Ihanaa kevättä ja aurinkoisia päiviä!!
ps. Max on muutaman päivän päästä 2v ja 10kk!!! Mun muru <3
2012/04/16
2012/04/15
Kehu
Tehtiin Maxin kanssa 1,5 tunnin lenkki. Vähän reenattiin kontaktia, ja voi pojat possu on mahtava! Muutamaa ohitusta myös reenattiin, että onnistuisi rauhallisesti. Ei vielä mitenkään voi sanoa, että ohitukset onnistuisivat hyvin. Liian aktiivinen kaveri :) tahtoo vaan kaikkien kanssa jutulle!
Nyt onkin kaveri vetänyt sikeitä tunnin ajan ja pientä liikettä alkoi tulemaan äsken takaisin. Tais olla molemmille väsyttävä lenkki. Heh. Huomenna me taidetaan vaan olla sohvalla ja möllöttää leffoja koko päivä!
Nyt onkin kaveri vetänyt sikeitä tunnin ajan ja pientä liikettä alkoi tulemaan äsken takaisin. Tais olla molemmille väsyttävä lenkki. Heh. Huomenna me taidetaan vaan olla sohvalla ja möllöttää leffoja koko päivä!
2012/04/14
Lauantain laiskiaiset
Tänään on sekä emäntää, että koiraa väsyttänyt! Mitään ei olla saatu aikaiseksi. Parannettu oloamme sohvannurkassa siis ainoastaan.
2012/04/12
Kuvien uusi aikakausi
Noniin! Viimein olen saanut aikaiseksi opetella järkkäristäni vähän enemmän kuin perusasetuksia. Onhan toi kamera mulla jo kohta viisivuotta tuossa ollut *vink*
Pääsin syvälle Raw-kuvien maailmaan ja täältä ei ole paluuta!
Alla muutama otos.
Pääsin syvälle Raw-kuvien maailmaan ja täältä ei ole paluuta!
Alla muutama otos.
Kuulumisia
Käytiin Maxin kanssa pyörähtämässä Pirkanmaalla pääsiäisen aikaan. Tuli jo kuvia latailtua tänne muutama mussusta. Helppoa oli ottaa kuviakin koirasta, kun oli noita varakäsiä mukana. Joka kuvassa ei näy pelkästään Maxin märkä kirsu, hih!
Mukavaa oli nähdä ystäviä ja viettää leppoisia vapaapäiviä, vailla huolta huomisesta. Max taisi myös nautiskella olostaan. Ainakin oli hyvin tyytyväinen possu takaisintulomatkalla.
Menomatka oli emännälle hieman rankka, kun suoraan yövuoron jälkeen lähdettiin ValtionRautateiden kyydissä matkaamaan. Ja tietenkin oli pikajuna kyseessä, ja täristiin molemmat ihan jäässä siellä. Tais olla lämmönsäästöpäivä kyseessä vr.llä. Tampereelta jatkettiin vielä tunnin ajan bussilla tuonne Kangasalan taakse matkaa. Max oli hieno matkapossu kyllä, nätisti oli sekä junassa, että bussissa. Tosin bussissa raukka taisi olla enemmän paniikissa ja tärinäkin oli sen mukainen. Mutta hienosti päästiin perille. Ja meitä oltiin odottamassa jo pysäkillä!
Max sai viettää kolme päivää täysin maalla, mutta emäntä kävi lauantaina vähän Tampereen keskustassa katsomassa ystäviään.
Sunnuntaina käytiin laavulla paistamassa makkaraa ja nauttimassa talven viimeisistä jään päällä kävelyistä Eräpyhän hienoissa maisemissa. Ja illalla saatiin kyyti takaisin Tampereelle ja matkattiin iltajunalla kotiin.
Oli kyllä ihanan rentouttavaa ja ihana oli nauttia alkavasta keväästä! Vaikka asteita toki oli lievästi enemmän miinuksen puolella Pirkanmaalla kuin täällä koto-Turussa!
Kiitoksia paljon viikonlopusta H&T!!
Paluu arkeen on ollut aika vaikea, emäntä on kokoajan väsynyt. Tosin ei tuolla hauvallakaan tunnu paljon ylimääräisiä energioita olla enää. Nukkuessa meidän kotona olomme on menneet aika tyysti.
Sen verran sain aikaiseksi, että löysin Turun käyttökoirat, joten sinne suuntaamme reenaamaan tässä keväällä vielä. Tosin matkat sinne joutuu tekemään bussilla, ja vielä kahden bussin kautta. Mutta onhan se sen arvoista, pakko saada hyvä reeniryhmä!
Barf -ruokinta on ihan mahtava Maxille. Turkki kiiltää ja muutenki koira tuntuu olevan kiinnostuneempi ruuasta, kuin herkuista. Kaksi viikkoa on tuo luu pyörinyt kohta lattialla, välillä possu käy sitä siirtämässä vähän, mutta syödä sitä ei voi. Ehkä tää vaan kertoo siitä, että ruoka on nyt parempaa ja täyttää mahaa paremmin!
Vielä muutama kuva Massimosta, jottei ihan koirablogin tarkoitus unohdu ;)
Mukavaa oli nähdä ystäviä ja viettää leppoisia vapaapäiviä, vailla huolta huomisesta. Max taisi myös nautiskella olostaan. Ainakin oli hyvin tyytyväinen possu takaisintulomatkalla.
Menomatka oli emännälle hieman rankka, kun suoraan yövuoron jälkeen lähdettiin ValtionRautateiden kyydissä matkaamaan. Ja tietenkin oli pikajuna kyseessä, ja täristiin molemmat ihan jäässä siellä. Tais olla lämmönsäästöpäivä kyseessä vr.llä. Tampereelta jatkettiin vielä tunnin ajan bussilla tuonne Kangasalan taakse matkaa. Max oli hieno matkapossu kyllä, nätisti oli sekä junassa, että bussissa. Tosin bussissa raukka taisi olla enemmän paniikissa ja tärinäkin oli sen mukainen. Mutta hienosti päästiin perille. Ja meitä oltiin odottamassa jo pysäkillä!
Max sai viettää kolme päivää täysin maalla, mutta emäntä kävi lauantaina vähän Tampereen keskustassa katsomassa ystäviään.
Sunnuntaina käytiin laavulla paistamassa makkaraa ja nauttimassa talven viimeisistä jään päällä kävelyistä Eräpyhän hienoissa maisemissa. Ja illalla saatiin kyyti takaisin Tampereelle ja matkattiin iltajunalla kotiin.
Oli kyllä ihanan rentouttavaa ja ihana oli nauttia alkavasta keväästä! Vaikka asteita toki oli lievästi enemmän miinuksen puolella Pirkanmaalla kuin täällä koto-Turussa!
Kiitoksia paljon viikonlopusta H&T!!
Paluu arkeen on ollut aika vaikea, emäntä on kokoajan väsynyt. Tosin ei tuolla hauvallakaan tunnu paljon ylimääräisiä energioita olla enää. Nukkuessa meidän kotona olomme on menneet aika tyysti.
Sen verran sain aikaiseksi, että löysin Turun käyttökoirat, joten sinne suuntaamme reenaamaan tässä keväällä vielä. Tosin matkat sinne joutuu tekemään bussilla, ja vielä kahden bussin kautta. Mutta onhan se sen arvoista, pakko saada hyvä reeniryhmä!
Barf -ruokinta on ihan mahtava Maxille. Turkki kiiltää ja muutenki koira tuntuu olevan kiinnostuneempi ruuasta, kuin herkuista. Kaksi viikkoa on tuo luu pyörinyt kohta lattialla, välillä possu käy sitä siirtämässä vähän, mutta syödä sitä ei voi. Ehkä tää vaan kertoo siitä, että ruoka on nyt parempaa ja täyttää mahaa paremmin!
Vielä muutama kuva Massimosta, jottei ihan koirablogin tarkoitus unohdu ;)
Jäällä
T.n kanssa kallioilla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)